Ängesbölen laavulla

19.-20.9.2017
Sipoonkorven kansallispuisto
Ponun perinnepostia luontopolku
--

Repoveden reissulta yhteydenpitoon jäänyt kaveri kertoi suunnitelmastaan mennä laavuilemaan työpäivän jälkeen, josta seuraavana aamuna töihin. Lyöttäydyin mukaan seuraan. Päädyimme Ängesbölen laavuun, koska se oli vasta rakennettu ja se oli kiva päästä näkemään.

Vaikka Sipoonkorpi on tässä melko lähellä, jostain syystä lähes kaikki lähireissut on suuntautuneet lähinnä Nuuksioon. Sipoonkorvessa on viime aikoina tehty selkeästi vähän parannuksia palveluihin ja ehkä se sitä kautta nousee vielä suositummaksi ja toimivammaksi kohteeksi.

Alkumatkan peltomaisemat

Jätimme auton parkkipaikalle ja lähdimme kiertämään Ponun perinnepostia-luontopolkua. Illalla tuli hieman pidempi osuus ja aamuksi jätettiin lyhyempi kävelymatka parkkipaikalle, kokonaisuudessaanhan polku on lyhyt. Polulle päästääkseen autotien viertä joutui kulkemaan hetken aikaa. Itse polku oli melko mukava, postilaatikoista kurkkasin yhteen ja materiaali taisi olla hieman huonossa kunnossa jo.

Uusi laavu

Puita kalliolla

Ängesbölen nuotiopaikoilla (joita on kaksi) oli muutama porukka meidän saavutessa ja muutama porukka kävi myöhemmin illalla. Muita yöksi jääviä arki-iltana ei ollut. Puuvajassa oli ohuehkoa pitkää puuta, joka oli kostean oloista. Saha ja kirves toimivat hyvin ja sahapukitkin vaikuttivat juuri tehdyiltä.

Puuvaja kunnollisilla työvälineillä

Veden keittoa ja puita lämmittelyssä

Alkuillan istuimme nuotiolla ulkona ja pohdiskelimme maailman menoa. Itse olin varautunut helpolla iltapalalla ja termospullolla, joten kantamuksia oli vähän vähemmän.

Myöhemmin siiryimme laavulle, jossa kokeilun vuoksi piti hetken aikaa polttaa puita. Lämminhän siinä tuli.

Laavulle mahtuu nukkumaan ainakin neljä toiselle puolelle ja toiselle yksi tai kaksi henkilöä. Tilaa oli siis ruhtinaalisesti, mutta ei laavu ihan totutun mallinenkaan ole. Käytännössä seinät sulkevat muun paitsi kaksi ovea, joten tuntui enemmän melkein kuin talossa olisi.

Itsellä oli sopiva nukkua ja tällä kertaa alustakaan ei tuntunut kovin kovalta. Olin ottanut mukaan hyvin ohuen toisen alustan kaveriksi, mutta en tiedä oliko sillä niin isoa vaikutusta.

Herätyksen ja aamutoimien sekä pakkailun jälkeen kävelimme takaisin autolle. Sain kyydin kotiin ja kaveri lähti töihin. Kotona olin joskus kahdeksan-puoli yhdeksän maissa - varsinainen pikayöreissu siis. Samalla tuli tehtyä syysyö retkiyöhaasteen tiimoilta. Tälläisiä olisi hauska tehdä enemmänkin.