Haltialan metsässä hiihtäjiä vältellen

14.1.2017
Päiväretki Haltialassa, Helsingissä

Ajattelin, että olisi kiva mennä jollekin päiväretkelle talviseen luontoon. Sain matkaani kaverin, mutta paikka päätettiin vasta paria päivää ennen retkeä. Kriteerinä oli jotain lähellä olevaa ja houkuttelevan kuulloista. Päädyimme Haltialaan, joka on osa Helsingin keskuspuistoa. Nettisivujen mukaan alueella kulkee kolme erilaista luontopolkua, josta ajattelimme valita pisimmän (n. 7km). Haltiala on ollut omalla listauksellani paikka, jossa olisi kiva käydä, mutta jostain syystä siellä en ollut vieraillut ennen tuota päivää.

Haltiavuoren luontopolun merkki

Tapasimme Paloheinän majalla, jossa meidän lisäksemme oli melkoinen joukko hiihtäjiä. Haltiavuoren luontopolku kulkee tiettyyn suuntaan, mutta majalla parveilevan hiihtäjämäärän takia jäi epäselväksi missä polun lähtöpiste oli. Päätimme hiihtäjien kanssa rauhan säilyttämisen vuoksi etsiä reitin loppupistettä ja kiertää se väärään suuntaan.

Laduista ei ollut auki kuin kaksi lyhyintä, mutta sinnikkäimmät hiihtivät kyllä koko alueella kävelyteillä. Poluilla onneksi sai olla rauhassa. Alussa luotopolun merkkejä löytyi hyvin, mutta jossa vaiheessa ne katosivat ja päädyimme puolivahingossa Korpipolulle.

Kiersimme lähes koko Korpipolun (1,2km) ja päädyimme Pitkäkosken rinnelehdoille. Rinnelehto on rauhoitettua luonnonsuojelualuetta Vantaanjoen varressa. Ihan joen varressa oli muutamia taukopaikkoja, joista yhdelle pysähtyimme syömään eväitä. Palasimme takaisin löytämällemme Haltivavuoren luontopolulle.

Yksittäinen puu on säilyttänyt lehtensä vielä tähänkin asti

Maa oli lumen peitossa, mutta lunta ei ollut niin paljon, että se olisi haitannut kävelyä. Lisäksi poluilla oli selkeästi kävelty, vaikka itse retkellä kävelijöitä ei tullut vastaan kuin ihan muutamia.

Kävimme kiertämässä Haltialan Aarnialueen, joka on myös rauhoitettu ja jossa on sallittua liikkua ainoastaan merkityillä poluilla. Esitteen mukaan aarnialueen metsä on ollut hoitamattomana 60-vuotta, siitä lähtien kun se siirtyi kaupungin omistukseen. 

Hiihtäjien takia emme palanneet enää takaisin Paloheinän majalle, vaan käännyimme reitiltä Torpparinmälle. Sieltä hyppäsimme omiin busseihimme kotia kohti. Retken kokonaistuntimääräksi tuli noin 3,5h ja kilometreiksi x määrä, joista suurin osa ihan metsäpoluilla.

Varsinainen haltiavuori jäi valitettavasti tällä reissulla näkemättä, koska päädyimme sivuun haltiavuoren luontopolulta siinä vaiheessa, kun se olisi vuorelle mennyt. Lisäksi Haltaialan tilalla olisi mukava joskus käydä vierailemassa.

Retkeen jälkeen lueskelin Korpipolun ennallistamisesta. Artikkeli selitti osaltaan muun muassa ihmettelemämme padon tarkoitusta reitin varrella. 

Googlailemalla selvisi myös, että Haltialan alueella on yhteensä viisi luonnonsuojelualuetta, joista me kävimme siis kahdella: Pitkäkosken rinnelehdoilla ja Haltaialan aarnialueella. Näkemättä jäi Ruutinkoski, Vantaanjoentörmä ja Niskalan puulajipuisto.


Haltialan alue oli hämmästyttävän monipuolinen, hieno ja hämmentävän lähellä. Itselläni matkaan meni kotoa noin puoli tuntia. Osa maisemista oli tuttuja joiltain osin, joten olemme varmasti käyneet täällä peruskoulun kanssa aikoinaan. Aikuisiällä alueella en kuitenkaan enää ole tainnut käydä.

Tänne pitää tulla uudestaan! (Mielellään sitten kun hiihtäjät ovat kaikkoneet, Haltiavuoren polun voisi yrittää kiertää oikeaan suuntaan.)

Jonkun tekemä maja retken loppupuolella

Tavoitteet vuodelle 2017

Uutta vuotta on ehtinyt jo kulua puoli kuukautta, mutta pysähdytään hetkeksi tulevan vuoden ja sen tapahtumien sekä haasteiden äärelle.

Mediamateriaalia Luonnonpäivät.fi-sivulta

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi suomalaiset olisi tarkoitus saada sukeltamaan talveen (4.2.2017), villiintymään keväästä (20.5.2017), rakastumaan kesäyöhön (17.6.2017) ja juhlimaan Suomen upeinta luontoa (26.8.2017). Näistä koostuu Suomen luonnon päivät vuonna 2017. Päivillä on tarkoitus juhlistaa Suomen luontoa. Luonnon päiviä koordioi Metsähallituksen Luontopalvelut yhteistyöverkoston kanssa. Ohjelmaa voi keksiä itse tai osallistua jonkun muun tahon järjestämään tapahtumaan. Osallistusmistyyli on täysin vapaa.

Mediamateriaalia Suomen Erätaito ry:n sivuilta

Suomen Erätaito ry on 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi käynnistänyt retkiyöhaasteen, jonka tarkoitus on saada ihmisiä yöpymään luonnossa ympäri vuoden. Haasteessa on tarkoitus tehdä yksi yöretki jokaisena vuodenaikana. 

Osa retkeilijöistä toteuttaa 100 yötä ulkona vuoden aikana haastetta. En ole varma haasteen lähtöpaikasta, olisiko yksittäisen henkilön aloittama? Ainakin edellisvuosina on myös pyörinyt haaste kahdesta yöstä ulkona joka kuukausi vuoden ajan. Kiertääkö retkeilypiireissä jotain muita vastaavia haasteita?

Aloitetaan kuitenkin realistisesti ja sopivan helpolla tavoitetasolla. 100 yötä ulkona -haaste on itselleni turhan kova enkä toistaiseksi ota vastaan kahta yötä kuukaudessakaan, joten tyydyn noihin kahteen ensimmäiseen ja lisään mukaan oman henkilökohtaisen haasteeni.

Kaikki retkeilyni on perustunut aina seuraan, oli se sitten partioporukka tai yksittäinen kaveri. Yksin ei tule lähdettyä ja varsinkin yksin yöksi lähteminen on ollut mörkö. Suurin mörkö asiassa on tietenkin se pimeys, vaikka pelottaa pitäisi enemmän kaupungilla kuin keskellä metsää. Kaverin kanssa retkeillessä on mukavaa suunnilleen siihen asti kun poistuuu hetkeksi yksin keskelle pimeyttä ja oma mieli alkaa tehdä kepposia. Tänä vuonna olisi tarkoitus toteuttaa vihdoin edes yhden yön retki yksin. Toteutustyyli on melko vapaa, mutta yön täytyy olla selkeästi ulkona nukuttu ja pois pihapiiristä. Alustavia suunnitelmia tähän toteutukseen jo on.

Muutamia muita juttuja ja mielenkiintoja on listattuna ja osaa niistä olisi tarkoitus tänä vuonna jo päästä kokeilemaan. En tee niistä kuitenkaan varsinaisia tavoitteita vaan tartun niihin mikäli järkeviä mahdollisuuksia tulee vastaan. 

Nuuksion joku lampi tai järvi vanhalta retkeltä

Eli,
vuonna 2017 retkeilyn tavoitteenani on ainakin:

• viettää vähintään yksi yö ulkona jokaisena vuodenaikana
• osallistua 2017 luonnon päiviin tavalla tai toisella
• tehdä yhden yön retki yksin

Tavoitteita saa halutessaan yhdistellä, mutta toiveena olisi kuitenkin myös retkeilyn ja ulkona olemisen määrän lisääminen, oli ne sitten päiväsaikaan tehtäviä retkiä tai öitä ulkona.

Mökkeilyä tammikuussa

5.-8.1.2017

Pidempi viikonloppu käytettiin hyödyksi lähtemällä mökille. Saapumista seuraavana päivänä yllätti kova pakkanen, en muista koska viimeksi olisin ollut yli -20 asteen pakkasessa. Aamun lukema oli noin -24 astetta. Päälle monta kerrosta vaatetta (oikeastaan lähes kaikki mukana olleet) ja hyvin tarkeni pinota polttopuita uuteen puuvarastoon. Ehti jopa tulla vähän kuuma! En ole ihan hirveästi ollut innostunut talviretkeilystä, osin siksi, että palelen helposti ja aina. Vastaavat hetket tuovat kuitenkin ilmi sen, että sää tosiaan on usein pukeutumiskysymys ja liikkeellä saa itsensä lämpimämmäksi. Joskus voisi olla mielenkiintoista testata mikä on kovin pakkanen, jossa on vielä melko mielyttävää olla.

Isän tekemä napakelkka, eka kerta lapsuuden jälkeen

Toisena päivänä kävin vuosien tauon jälkeen laskettelemassa läheisessä MeriTeijo Ski:ssä. Jätin tietekin ladattavan hissikortin kotiin, joten jouduin alkajaisiksi ostamaan uuden. Rinteet olivat lähes tyhjät ja lunta sateli koko alkuajan, mutta iltapäivää kohden lumisade loppui ja väki rinteessä lisääntyi. Vuosienkin tauon jälkeen sai nopeasti palautettua sen mitä on joskus muistanut alkeista. Myönnän tosin olevani toivoton takakantilla laskija, koska jostain syystä en osaa luottaa etukanttiin jarrutuksissa. Joku laskettelutunti voisi olla ihan paikallaan.

Hamarijärven jäällä

Viimeisenä aamupäivänä kävimme noin puolentoista tunnin kävelyllä mökin lähellä sijaitsevassa Teijon kansallispuistossa. Maa ja kasvisto oli hyvin lumen peitossa ja osan matkasta lumi oli täysin koskematontonta. Osalla reitistä oli muutaman henkilön jäljet. Yhtäkään ihmistä tai eläintä ei tullut kuitenkaan vastaan. Kiersimme Nenustannokan lähettyviltä Hamarijärvelle, jossa oli hyvin kestävän oloista jäätä. Tämän talven ensimmäinen kerta jäällä!

Hamarijärven laitamilla

Suolla

 Olen välillä miettinyt mökkeilyn ja yöretkeilyn eroja mielekkyydessä omalla kohdalla. Mökkeily on mukavaa, mutta en tunnistaudu varsinaiseksi mökki-ihmiseksi. (Vaikka talvella lämmin tupa on kyllä aika jees.) Jumitun ehkä liian helposti sisätiloihin, myös mökillä, vaikka ulkoilma on yhden oven takana. Retkeillessä taas saa tai joutuu olemaan kokoajan ulkona, ei tarvitse miettiä pitäisikö mennä vai ei, eikä myöskään tarvitse jatkuvasti pukea ja riisua ulkovaatteita. Lisäksi retkeilyssä on mukana valikoitu määrä tarvikkeita ja vaatteita, joilla on tarkoitus pärjätä. Elämä on kompaktissa, yksinkertaisessa muodossa ja jo se saa mielen lepäämään. Mökillä taas tuntuu olevan jopa enemmän tavaraa kun itselläni kotona. Lisäksi siellä on lähes aina jotain tehtävää, ei riitä että on polttopuita, ruokaa ja majoite laitettu. Pitää haravoida, tehdä lisää puita, tehdä pikkuhommia.. kyllä te tiedätte.

Olen kuitenkin iloinen, että vanhemmilla on mökki, jota saa käyttää. Mökkeilylle on oma aikansa ja seuransa, tämäkin reissu oli mukava ympäristövaihdos. Paluu takaisin arkeen ei olisi millän huvittanut. Koko kotimatkan torkuin tai olin omissa mietteissäni, kuten usein automatkoilla. Mökki oli väsyttänyt vierailijansa, onneksi hyvällä tavalla.

Kooste vuodesta 2016

Tässä muutamia otteita retkeilyn ja ulkoilun osalta vuodelta 2016:

Vallisaaren lampi

Työpaikan tyhy-päivää vietettiin Vallisaaressa, joka oli juuri avautunut kävijöille keväällä 2016.  Kävimme osan porukan kanssa myös Kuninkaansaaressa.

Vallisaari oli melkoisen hieno, siitäkin huolimatta vaikka piti tallata tiukasti samoja valmiita polkuja kuin muutkin. Eväspaikkoja oli hyvin monessa kohtaan ja muutama kahvilakin oli jo auki.

Alueen historia teki vaikutuksen ja tänne varmaan tulen vielä palaamaan. Hieno kohde viedä myös vieraat, joko samalle retkelle Suomenlinnan kanssa tai sitten ihan omalleen.











 




Toukokuussa kävimme päiväretkellä Nuuksiossa Haukkalammen ympäristössä sellaisen kaveriporukan kanssa, jotka eivät retkeile erityisemmin. Matkalla bussissa Nuuksioon näytti siltä, että kaikki turistit ja paikalliset ovat päättäneet retkeillä kyseisenä päivänä, mutta hyvin porukka hajaantui kuitenkin metsiin kun lähti ruuhkaisimmasta keskipisteestä eteenpäin. Kävelyä tuli noin 10km ja taukoja muutamia. Mukava päivä.

Kaveri tuli käymään pohjoisesta täällä etelässä, joten päiväretken jälkeen pakkasin tavarani ja seuraavan työpäivän jälkeen ajelin bussilla tapaamispaikalle. Ensimmäinen yö vietettiin Inkoon Kopparnäsissä ja toinen Nuuksiossa muistaakseni Kattilanjärvellä. Ensimmäinen retki, jolla oli mukana jonkun koira. Voi sitä koirakuumeen määrää.

Nuuksiosta

Heinäkuussa tarkoituksena oli tehdä yöretki kaverin ja hänen pienen lapsensa kanssa, mutta mukavuussyistä se vaihtui loppujen lopuksi päiväretkeen sade-ennusteiden takia. Kierrettiin kummallekin tuntematon Nuuksion Klassarinkierros (3,9km) ja syötiin eväät. Kierros osoittautui ihan kivaksi eikä vastaantulijoita ollut kovin montaa. Reitin tarkoitus on ollut hajauttaa ruuhkaista Haukkalammen ympäristöä, mutta monelle tämä lienee edelleen tuntematon tai liian sivussa oleva kierros.

Kesällä työpäivän jälkeen kävimme kaverin kanssa iltamelomassa. Varusteet vuokrattiin kahdeksi tunniksi Töölön Regatta-kahvilan yhteydessä olevasta Supregatasta ja ehdittiin kierretää suositusta pidempi lenkki. Olen melonut muutamia kertoja ja pitkään oli tarkoitus päästä taas käymään. Kertaan jäi sattuneista syistä melontaillat, mutta ehkä tänä vuonna jo useamman kerran pääsis?

Kakarsberget 15.6.2016

Kiipeilyhallilla törmäsin sattumalta vanhaan partiotuttuun, joka ehdotti että lähtisin käymään heidän mukana kokeilemassa kalliokiipelyä. Kiipeilijänä olen satunnainen kävijä, joten aloitan lähes joka kerta aina nollasta.

Kalliokiipeily oli täysin uusi juttu, joten etukäteen jännitti tulisiko sitä päästyä yhtään seinää ylös asti. Hyvin erilaista kun sisäseinäkiipeily, mutta ei mahdotonta aloittelijallekaan. Muutamia seiniä meni ylös asti ja aika meni nopeasti reittejä etsiessä ja köysien paikkaa vaihdellessa. Kaupan päälle sai monta tuntia olla ulkoilmassa.

Tuohon kuvan kohtaan jäin jumiin - ja sitten kun olin keksinyt ratkaisun, voimat loppuivat. Ehkä ensi kerralla..



















Elokuussa pääsin elämäni ensimmäiselle huviveneajelulle muutamien perheenjäsenten ja siskonmiehen perheen kanssa. Kävimme maissa Stora Herrössä ja kiertelimme lähiympäristöä sekä vierailimme näköalatornissa. Pääkaupunkiseudun saaret ovat melko tuntemattomia, joten näihin olisi mukava tutustua enemmänkin. Pääsin myös kokeilemaan isomman veneen ohjausta ja se onkin melkoista taiteilua koko ajan.

Näkymä Stora Herrön näköalatornista

Elokuussa kävimme myös äidin sekä siskon perheen kanssa Nuuksiossa päiväretkellä. Retkellä oli mukana kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Loppumatkasta painoi jo vähän väsy, mutta retki oli kaikkiaan melko onnistunut.

Kesäeväitä

Syyslomani vietin Pohjanmaalla, Lapissa, Pyhä-Luostolla lyhyellä vaelluksella ja vähän Norjankin puolella. Loppuvuodesta liityin Outdoors siskojen ryhmään ja uskaltauduin marraskuussa yhden yön retkelle Porkkalaan tuntemattomien seurassa. Näistä kahdesta reissusta on tulossa omat juttunsa.

Viime vuosiin nähden vuonna 2016 erilaista olivat päiväretket seurassa, jossa olin kaikista eniten retkeilevä henkilö. Retki tuntemattoman porukan kanssa, huviveneretki ja kalliokiipeily olivat kaikki uusia kokemuksia. Lyhyt vaellus Lapissa oli toiveena, koska edellisestä oli päässyt vierähtämään melkein vuosikymmen. Olen iloinen, että se saatiin toteutukseen asti.

Koosteen tekeminen oli hauskaa. Siitä huomasi, että vuonna 2016 on loppujen lopuksi tullut retkeiltyä, vaikka muistikuvissa näitä oli vähemmän. Päiväretkiä ja ulkona nukuttuja öitä oli melko tasamäärä, kumpaakin vajaa kymmenen kappaletta. Perinteisesti olen vähän enenmmän kallellaan yöretkeilijäksi, koska jos metsään asti pääsee niin.. mikä kiire sieltä on pois. Ja ne iltanuotiot. Nehän on yksi paras osa kaikesta tästä.

Tervetuloa mikroseikkailuhin!

Stora Herrö 2016, jonkun taideteos

Hei,

täällä ruudun takaa kirjoittelee lähes koko ikänsä paljon lukenut ja vaihtelevaa määrää kirjoittanut nuori nainen. Viime vuosina kirjoittaminen on jäänyt muiden asioiden jalkoihin ja sitä olen halunnut lähteä uudelleen elvyttämään. Tarkoituksena on myös lisätä omaa ulkoilun ja retkeilyn määrää, joten tämän blogin tarkoitus on tarjota sekä mahdollisuus kirjoittamiselle että lisämotivaatiota retkeilyyn ja muihin seikkailuihin.

Mikroseikkailuja -nimi juontaa juurensa siitä, että usein ne pienet seikkailut ja lyhyet yöretket on yksinkertaisuudessaan aika mukavia ja niitä itselleni kertyy suurin osa. Joukossa näkyy kuitenkin välillä myös muita, joten tarkkaa rajausta tässä ei ole. Haluan myös kannustamaan ihmisiä retkeilyn pariin matalalla kynnyksellä, retken ei aina tarvitse olla iso ja pitkää suunnittelua vaativa. 

Blogiin saattaa tulla joitain tarinoita vuodelta 2016, lähinä itselleni muistoksi ja talteen näin jälkikäteen. Muuten sisältönä on pieniä (ja joskus suuria) seikkailuja ja aihepiiriin liityviä asioita, sekä aivan varmasti myös aihepiirin vierestä olevia juttuja. Blogi päivittyy säännöllisen epäsäännöllisesti.

Edit/ Kuvauskalustona toimii pelkkä älypuhelin, eli erillista kameraa ei reissuilla eikä kotona ole.

Mielenkiinnolla odottaen millaisia seikkailuja tulevaisuudessa tarttuu kengänpohjiin. Tervetuloa mukaan!