lauantai 27. toukokuuta 2017

Risteäviä teitä Evolla

24-25.5.2017
Yöretki Evon retkeilyalueella
Sorsakolun reitti, n. 20km

Jo aikaisemmin talvella oli puhetta kaverin kanssa yöretkestä hänen lomansa aikana. Kevät oli sen verran myöhässä, että vähän jännitti olisiko miten viileä vielä toukokuun lopussa, mutta kesähän sitä ennen ehti sopivasti. Oli hassua suunnitella retkeä niin että oli porukasta kokenein lähtijä, yleensä seurassa on aina joku enemmän retkeillyt.

Päätimme lähteä Evokeskukselta, johon oli Sorsakolun reitti merkitty. Itse reitistä löytyi netistä hyvin olematon määrä tietoa. Valmis reitti valikoitui sopivan kilometrimäärän ja helppouden takia, mutta myös siksi, että meillä ei ollut matkassa kunnon paperista karttaa.

Taukopaikka
Päivä osoittautuikin aika hellepäiväksi ja pitkät retkeilyhousut olivat paikoittain hieman liikaa. Reitti oli pääosin merkitty ihan hyvin, mutta muutamassa kohdassa sai todella miettiä oikeaa suuntaa. Evolla risteilee paljon polkuja ja metsäautoteitä. Meillä oli mukana vain suurpiirteinen alueen kuva ja käytimme retkikarttaa puhelimessa välillä tarkastaksemme, että olimme oikealla suunnalla. Tällä pärjäsi melko hyvin, vaikka oikea kartta olisi hyvä olla matkassa aina - ja ehkä myös vähän mielekkäämpi. Maasto oli välillä vähän haastavampaa ja välillä erittäin helppoa tietä pitkin menemistä. Kaatuneita puita poluilla oli paljon.
Matkamaisemia

Ilveskirves

Sorsakolun laavulla olimme ainoat koko illan ja yön aamupäivään asti. Syötiin iltapalaa, keitettiin juomavettä lisää, oltiin ja nautittiin lämpimästä illasta. Käytiin koekäyttämässä ilveskirves, joka oli varsin hauska. Näin hieman aremmalle kirveen käyttäjälle ilveskirves on hyvin mieluisa käyttää. Nukkumaan mentiin ajoissa ja valitsimme teltan koekäytön sijasta nukkumisen laavussa hyttysistä huolimatta.

Iltamaisemia






















En muista koska viimeksi olisi ollut yhtä lämmin yö nukkua. Alkuyöstä oli melkein kuuma, aamuyöstä pienesti vilpoista kerraston ja ohuen pipon kanssa. Villasukkiakaan ei sietänyt pitää jalassa. Laavu oli nukkumisalustana paljon kovempi kuin muistin ja yöllä tuli heräiltyä asennon vaihtamiseen. Vaikka mielummin valitsen hieman viileämmän kuin kuuman, oli ihanaa vaihtelua nukkua niin, että oli lähes sopiva. Hyttyset kiusasivat hieman yöllä, mutta puremia ei oikeastaan tullut kummallekkaan.

Sporkille kävi aamupalalla hassusti

Rinkka koekäytössä






















Aamupalaa syödetässä muovinen sporkki päätti hajota. Olihan sillä tosiaan jo ikääkin varmaan sen viitisen vuotta. Nyt saa hankkia uuden varusteen varsin perustellusti!

Rauhallisen aamun jälkeen pakkaus ja liikkelle lähtö takaisinpäin. Ensimmäisiin retkeilijoihin törmäsimme vasta seuraavana aamuna, olisiko seureita ollut yhteensä neljä kappaletta. Omassa rauhassa sai kulkea suurimman osan retkestä, joka oli vähän yllätys arkipäivästä huolimatta. 
Majavan rakentamaa patoa

Menomatkalla valitsimme hieman pidemmän reitin (n. 11km) ja paluumatkalle lyhyemmän osuuden. Lyhyempi osuus osoittautuikin helpommaksi maastoltaan ja varsinkin loppumatkasta sai tovin kävellä autotietä pitkin.

Mitään erityisiä nähtävyyksiä tai muuta reitin varrella ei ollut. Vesistöjä oli jonkun verran ja harjun päälläkin käveltiin. Sorsakolun laavu oli sijainniltaan nätillä paikalla. Paluumatkalla löytyi myös majavan rakentama iso pato, joka oli melko vaikuttava.


























Retkellä harjua pitkin kulkiessa ja paluumatkalla tuli olo, että olen näissä samoissa maastoissa kulkenut. Evolla vietettiin ammattikoulun leiri-kurssin käytännönosuus Evokeskuksen lähimaisemissa, mutta ilmeisesti oltiin kuljettu myös lähialueella. Oli hämmentävää olla useampia kertoja tilanteessa, että tässä maisemassa olen varmasti joskus ollut aikaisemminkin.

Muuten, rinkka toimi melko hyvin. Teltankin sai kiinnitettyä melko tukevasti päälle kun rinkka oli lähes täynnä. Varsinkin kun sivussa oleva makuualusta tuki telttaa myös toiselta puolelta. Kevyttoppatakki oli tarpeeton. Ruoanlaittosuunnitelmat menivät osin uusiksi, koska lähes koko suomessa oli voimassa metsäpalovaroitukset ja maasto olikin erittäin kuivaa. Retkikattilan pohja on sen verran ohut, että ruoanlaitossa saa olla tarkkana pohjaan palaamisen kanssa. Vettä juon edelleen ihan liian vähän. Kynnys omalle retkelle on vähän pienempi. Ehkä pitäisikin alkaa jo suunnittelmaan sitä?

maanantai 22. toukokuuta 2017

Pitkospuiden paratiisi Helsingissä

20.5.2017
Päiväretki Lammassaaressa, Helsingissä
Luonnonpäivät 2017 - villiinny keväästä

Lammassaaren pitkospuita uudistetaan leveimmillä "pitkospuilla"

Kesä!





















Kumpaan suuntaan? Kumpaankin!


Aurinkoinen päivä. Tavoite. Tutkimaton paikka. Kevään luonnon päivä.

Paljon pitkospuita, melkein loputtomasti. Osalla sai kävellä jopa yksin tovin.

Rantakivi, eväät. Kirjoitusvihko, johon kertyy ajatuksia.

Kiipeän kahteen lintutorniin, portaissa vähän jännittää. En muistanut pelkääväni vähän korkeita paikkoja.

Oppi, että mokkapalat eivät ole hyvä jälkiruoka hellesäällä. Hyviä silti.

Tasapainottelen, poluilla ja pitkoksilla. Vältän piha-alueet. Saari täynnä suloisia pieniä mökkejä. Yksinkertaista.

Keskellä kaupunkia, mutta piilossa. Välillä häivähdys toisestakin todellisuudesta, taloista vastarannalla. 

Kävelen piilokojun kautta pois, Viikkiin asti, melkein kotiin. Hyppään bussiin kun jalkoja väsyttää.

Yksin. Yksin lähteminen, oleminen, eteneminen. Hyvä taito osata myös.







Piilomaja lintutornista
Piilomaja
Piilomajan ikkunasta

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Keväästä takaisin talveen

Ajalla 9.-15.5.2017
Päiväretki ja yöretki
Kemijärvi, Kuusamo

Lähdin ajankuluksi moikkaamaan kaveria Lappiin. Reissu osui retkeilyn kannalta vähän huonoon aikaan, koska lapissahan sitä lunta vielä riitti. Seurueeseen kuului myös koira, joten kantamaton hanki ei ollut vaihtoehto kulkemiseen. Muutaman retken sai silti tehtyä muun olemisen oheella. 

Päiväretki luontopolulla

 

Luontopolun alkupiste




Ali, yli vai ympäri?



Paluumatkalla

Nuotiopaikka ja laavu

Lähdimme katsastamaan majapaikan lähellä olevaa luontopolkua ja laavua ja syömään myöhäistä lounasta. Luontopolulla kulkee talvella ilmeisesti kelkkareitti. Polku itsessään oli jo lähes lumeton, mutta paikoin melko märkä. Yksi isompi ja pidempi kosteikko osui matkan varrella suoraan polulle ja sen laitamille. Hetken jouduttiin miettimään pääseekö järkevästi eteenpäin kenkien kastumatta.

Lumi reunalla oli upottavaa ja vettä löytyi myös alta ja reunoilta. Koira ei ollut innoissaan upottavasta hangesta, eikä oikein märästä maastostakaan. Selvisimme kuitenkin kumpaankin suuntaan pahemmin kastumatta, vaikka välillä olikin lähellä. Omat kalvolliset kengät eivät menneet läpi, kaverin kalvottomat kengät kostuivat hieman.

Yksin en näin syvän ja pitkän kohdan yli olisi varmaan alkanut seikkailemaan, mutta seuran kanssa sitä rohkaistuu kokeilemaan sellaistakin mitä itsekseen ei lähtisi. Reissusta tulikin ihan hauska, lumisadekuuroja oli toistuvasti vähän väliä ja sää tuntui vähän absurdilta juuri keväiseltä pääkaupunkisudulta tulleelle. Nuotiolla istuskelu pitästä aikaa oli juuri sopiva ohjelma ensimmäiselle päivälle.