Ängesbölen laavulla

19.-20.9.2017
Sipoonkorven kansallispuisto
Ponun perinnepostia luontopolku
--

Repoveden reissulta yhteydenpitoon jäänyt kaveri kertoi suunnitelmastaan mennä laavuilemaan työpäivän jälkeen, josta seuraavana aamuna töihin. Lyöttäydyin mukaan seuraan. Päädyimme Ängesbölen laavuun, koska se oli vasta rakennettu ja se oli kiva päästä näkemään.

Vaikka Sipoonkorpi on tässä melko lähellä, jostain syystä lähes kaikki lähireissut on suuntautuneet lähinnä Nuuksioon. Sipoonkorvessa on viime aikoina tehty selkeästi vähän parannuksia palveluihin ja ehkä se sitä kautta nousee vielä suositummaksi ja toimivammaksi kohteeksi.

Alkumatkan peltomaisemat

Jätimme auton parkkipaikalle ja lähdimme kiertämään Ponun perinnepostia-luontopolkua. Illalla tuli hieman pidempi osuus ja aamuksi jätettiin lyhyempi kävelymatka parkkipaikalle, kokonaisuudessaanhan polku on lyhyt. Polulle päästääkseen autotien viertä joutui kulkemaan hetken aikaa. Itse polku oli melko mukava, postilaatikoista kurkkasin yhteen ja materiaali taisi olla hieman huonossa kunnossa jo.

Uusi laavu

Puita kalliolla

Ängesbölen nuotiopaikoilla (joita on kaksi) oli muutama porukka meidän saavutessa ja muutama porukka kävi myöhemmin illalla. Muita yöksi jääviä arki-iltana ei ollut. Puuvajassa oli ohuehkoa pitkää puuta, joka oli kostean oloista. Saha ja kirves toimivat hyvin ja sahapukitkin vaikuttivat juuri tehdyiltä.

Puuvaja kunnollisilla työvälineillä

Veden keittoa ja puita lämmittelyssä

Alkuillan istuimme nuotiolla ulkona ja pohdiskelimme maailman menoa. Itse olin varautunut helpolla iltapalalla ja termospullolla, joten kantamuksia oli vähän vähemmän.

Myöhemmin siiryimme laavulle, jossa kokeilun vuoksi piti hetken aikaa polttaa puita. Lämminhän siinä tuli.

Laavulle mahtuu nukkumaan ainakin neljä toiselle puolelle ja toiselle yksi tai kaksi henkilöä. Tilaa oli siis ruhtinaalisesti, mutta ei laavu ihan totutun mallinenkaan ole. Käytännössä seinät sulkevat muun paitsi kaksi ovea, joten tuntui enemmän melkein kuin talossa olisi.

Itsellä oli sopiva nukkua ja tällä kertaa alustakaan ei tuntunut kovin kovalta. Olin ottanut mukaan hyvin ohuen toisen alustan kaveriksi, mutta en tiedä oliko sillä niin isoa vaikutusta.

Herätyksen ja aamutoimien sekä pakkailun jälkeen kävelimme takaisin autolle. Sain kyydin kotiin ja kaveri lähti töihin. Kotona olin joskus kahdeksan-puoli yhdeksän maissa - varsinainen pikayöreissu siis. Samalla tuli tehtyä syysyö retkiyöhaasteen tiimoilta. Tälläisiä olisi hauska tehdä enemmänkin.

Repovesi kevyesti

25.-27.8.2017
Repoveden kansallispuisto
Luonnonpäivät 2017 - Juhli Suomen luontoa
-

Tarkoituksena oli osallistua luonnonpäivään ja mielellään tehdä yöretkikin. Sopivaa seuraa tai tapahtumaa ei meinannut löytyä enkä sellaista itsekkään sitten huhuillut. Loppujen lopuksi lyöttäydyin kevytretkeilijöiden tapaamiseen ja retkeen. Repovedellä on ollut tarkoitus käydä ja kyytikin nyt järjestyi. Reissu kuullosti riittävän leppoisalta.

Viikonlopun ruoka

Perjantaina illalla kävelimme Lapinsalmen pysäköintipaikalta Kapiaveden nuotiopaikalle. Ilta oli jo hämärtynyt ja eksyimme hieman sivuun isolta leveältä polulta metsäpolulle. Nuotiopaikka kuitenkin löytyi melko helposti ja siellä oli muutakin porukkaa. Useampi yksinretkeilijä löytyi myös.

Nyt seuraa tunnustus, rupesin kokoamaan telttaa ilman telttakeppejä. Ei mitään logiikkaa. Selkeästi parin kuukauden tauko teltan pystytyksessä oli liikaa, vaikka niitä telttoja on laittanut pystyyn melko monta elämänsä aikana. Teltta kuitenkin löysi oikean mallinsa ja telttapaikkakin oli ihan hyvä hämärässä etsimisestä huolimatta.

Lisää kuvateksti

Lauantaina kiersimme ensin Lapinsalmen sillan kautta ottamassa pakolliset todistusaineistokuvat. Sieltä suuntasimme polkumme Katajavuoren näköalapaikalle ja siitä vanhaa polkua pitkin rannalta kuutinlahden kautta Kuutinkanavalle kuuntelemaan kuoro ja tekemään lounasta.

Katajavuoren rappuset

Katajavuoren näköalapaikka

Luonnonpäivän kuoro

Oma lounas muodostui pastasta, tölkkikanasta ja pestosta, joka oli levittäytynyt purkkinasa ulkopuolelle (onneksi vain pussiin). Kana oli yllättävän syötävää ja purkkikokokin oli toimiva yhdelle annokselle. Huomasin samalla, että kattilla ei pidä ruokaa kovin kauaa kuumana, joten päädyin syömään kylmää ruokaa loppupeleissä.
 
Kuutinkanavalta kävelimme suoraan Lojukosken nuotiopaikalle. Illalla saimme muutaman retkeilijän lisää, yhteensä meitä oli tapaamisella viisi. Istuimme nuotiolla, ihmiset vaihtoivat kokemuksia välineistä ja muutenkin elämänmenoista, syvempiä vesiä muoden. Se on jännää miten nuotio tarjoaa ilmapiirin, jossa puheeksi tulee aika paljon asioita joita ei vasta tavanneiden ihmisten kanssa yleensä keskustele.

Päivän kävelysaldoksi tuli noin viisi kilometriä.

Lettuja!

Eräs kevytmajoitea

Yöt olivat jo hieman vilpoisia. Vanha makuupussi ei selkeästi taivu enää kuin noin +5 asteen keleihin. Olen myös alkanut harkita ilmatäytteisen makuualustan hankkimisen nykyisen kaveriksi.

Kirnukankaan näköalapaikka

Mustavuoren näköalapaikka

Sunnuntaina kävelimme Lojukoskelta Kirnukankaan näköalapaikan kautta laavulle ja sieltä eteenpäin Mustalamminvuoren näköalatornille, jossa syötiin lounas. Näköalatornilta palasimme Kuutinkanavalle ja sieltä Katajajärven ohi Ketunlossille ja takaisin autolle. Sunnuntaipäivän kävelyksi tuli noin kymmenen kilometriä. 

Uittoränni

Kevytrinkka

Ketunlossi

No, reissuhan oli leppoisa kaikilta muilta osin paitsi melko jatkuvien nousujen ja laskujen. Ilman niitä tietenkin olisi parhaimmat näköalat jääny näkemättä, joten sen arvoista se kyllä oli. Porukka oli kiva ja samassa seurassa voisi lähteä toistekin retkeilemään. Vaikka välillä kaipaa jotain vakioretkiseuraa, tämä pakollinen uusien retkikavereiden hakeminen on toisaalta tarjonnut mahdollisuuksia tutustua aika erilaisiin ihmisiin.