Pidempi viikonloppu käytettiin hyödyksi lähtemällä mökille. Saapumista seuraavana päivänä yllätti kova pakkanen, en muista koska viimeksi olisin ollut yli -20 asteen pakkasessa. Aamun lukema oli noin -24 astetta. Päälle monta kerrosta vaatetta (oikeastaan lähes kaikki mukana olleet) ja hyvin tarkeni pinota polttopuita uuteen puuvarastoon. Ehti jopa tulla vähän kuuma! En ole ihan hirveästi ollut innostunut talviretkeilystä, osin siksi, että palelen helposti ja aina. Vastaavat hetket tuovat kuitenkin ilmi sen, että sää tosiaan on usein pukeutumiskysymys ja liikkeellä saa itsensä lämpimämmäksi. Joskus voisi olla mielenkiintoista testata mikä on kovin pakkanen, jossa on vielä melko mielyttävää olla.
 |
| Isän tekemä napakelkka, eka kerta lapsuuden jälkeen |
Toisena päivänä kävin vuosien tauon jälkeen laskettelemassa läheisessä MeriTeijo Ski:ssä. Jätin tietekin ladattavan hissikortin kotiin, joten jouduin alkajaisiksi ostamaan uuden. Rinteet olivat lähes tyhjät ja lunta sateli koko alkuajan, mutta iltapäivää kohden lumisade loppui ja väki rinteessä lisääntyi. Vuosienkin tauon jälkeen sai nopeasti palautettua sen mitä on joskus muistanut alkeista. Myönnän tosin olevani toivoton takakantilla laskija, koska jostain syystä en osaa luottaa etukanttiin jarrutuksissa. Joku laskettelutunti voisi olla ihan paikallaan.
 |
| Hamarijärven jäällä |
Viimeisenä aamupäivänä kävimme noin puolentoista tunnin kävelyllä mökin lähellä sijaitsevassa Teijon kansallispuistossa. Maa ja kasvisto oli hyvin lumen peitossa ja osan matkasta lumi oli täysin koskematontonta. Osalla reitistä oli muutaman henkilön jäljet. Yhtäkään ihmistä tai eläintä ei tullut kuitenkaan vastaan. Kiersimme Nenustannokan lähettyviltä Hamarijärvelle, jossa oli hyvin kestävän oloista jäätä. Tämän talven ensimmäinen kerta jäällä!
 |
| Hamarijärven laitamilla |
 |
| Suolla |
Olen välillä miettinyt mökkeilyn ja yöretkeilyn eroja mielekkyydessä omalla kohdalla. Mökkeily on mukavaa, mutta en tunnistaudu varsinaiseksi mökki-ihmiseksi. (Vaikka talvella lämmin tupa on kyllä aika jees.) Jumitun ehkä liian helposti sisätiloihin, myös mökillä, vaikka ulkoilma on yhden oven takana. Retkeillessä taas saa tai joutuu olemaan kokoajan ulkona, ei tarvitse miettiä pitäisikö mennä vai ei, eikä myöskään tarvitse jatkuvasti pukea ja riisua ulkovaatteita. Lisäksi retkeilyssä on mukana valikoitu määrä tarvikkeita ja vaatteita, joilla on tarkoitus pärjätä. Elämä on kompaktissa, yksinkertaisessa muodossa ja jo se saa mielen lepäämään. Mökillä taas tuntuu olevan jopa enemmän tavaraa kun itselläni kotona. Lisäksi siellä on lähes aina jotain tehtävää, ei riitä että on polttopuita, ruokaa ja majoite laitettu. Pitää haravoida, tehdä lisää puita, tehdä pikkuhommia.. kyllä te tiedätte.
Olen kuitenkin iloinen, että vanhemmilla on mökki, jota saa käyttää. Mökkeilylle on oma aikansa ja seuransa, tämäkin reissu oli mukava ympäristövaihdos. Paluu takaisin arkeen ei olisi millän huvittanut. Koko kotimatkan torkuin tai olin omissa mietteissäni, kuten usein automatkoilla. Mökki oli väsyttänyt vierailijansa, onneksi hyvällä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, keskustella, kysyä ja ihmetellä - asiallisesti. Kiitos!